Tässä Myytinkertojat-jaksossa tarkastellaan Jalasjärven Isovuorella sijaitsevaa Pirunpesää – yhtä Suomen poikkeuksellisimmista geologisista muodostumista.

Jakso käy läpi alueen tutkimushistorian 1980-luvulta alkaen, jolloin Geologinen tutkimuskeskus aloitti laajat kartoitukset löydettyään alueelta mineraalirikkaita muodostumia. Pirunpesä herätti kiinnostusta erityisesti sen pyöreän muodon ja lohkareilla täyttyneen rakenteen vuoksi, minkä vuoksi sitä aluksi pidettiin mahdollisena hiidenkirnuna.

Tutkimusten edetessä kävi ilmi, että kyseessä on todennäköisesti ennen jääkausia syntynyt rapaumaonkalo, jonka syntyyn on vaikuttanut useita geologisia prosesseja kymmenien miljoonien vuosien aikana. Syvennyksen rakenne, moreenikerrokset ja lohkareiden sijoittuminen viittaavat monivaiheiseen kehitykseen, jossa jääkaudet, sedimentaatio ja rapautuminen ovat kaikki jättäneet jälkensä.

Jakso ei kuitenkaan rajoitu viralliseen selitykseen. Mukaan tuodaan myös vaihtoehtoisia näkemyksiä, erityisesti harrastajatutkija Keijo Parkkusen hypoteesit sekä Pertti ”Spede” Pasasen kiinnostus kohteeseen. Parkkunen esitti, että vastaavat muodostumat voisivat syntyä sähköisesti varautuneista vesipyörteistä, mahdollisesti kosmisten ilmiöiden seurauksena.

Keskustelu laajenee myös jääkausiteoriaan ja sen haastajiin. Pasanen ja Parkkunen kyseenalaistivat osia vallitsevasta mallista ja esittivät omia näkemyksiään, jotka herättivät aikanaan paljon huomiota, mutta eivät saavuttaneet tieteellistä hyväksyntää.

Jakso tarkastelee myös Pirunpesän myöhempää historiaa matkailukohteena, sen laajennustöitä sekä nykytilannetta, jossa kohteen tulevaisuus on epävarma. Kyseessä ei ole pelkästään geologinen ilmiö, vaan myös osa suomalaista kulttuurihistoriaa.

Lopulta jakso nostaa esiin keskeisen kysymyksen:
onko Pirunpesä täysin selitetty – vai edustaako se ilmiötä, jossa kaikki syntymekanismit eivät ole vielä tiedossa?