Esitin luennossa Faistoksen kiekon mysteeri uuden kielitieteellisen tulkinnan kiekosta.

Mikäli sinua kiinnostaa lukea tutkimus, löydät sen täältä -> Tutkimus

Tutkimus tarjoaa uuden metodologisen näkökulman Faistoksen kiekon tulkintaan. Se ei pyri fonologiseen tai semanttiseen lukutapaan, vaan analysoi kiekkoa rakenteellisena rituaalitekstinä. Menetelmä perustuu kolmiportaiseen funktiomorfemiaan (P₁, P₂, P₃), säepituusanalyysiin ja energiadramaturgiaan, jotka paljastavat systemaattisen nousu–lasku-kaaren ja rakenteellisen pysähdyspisteen segmentissä B30.

Vertaan näitä rakenteellisia havaintoja sumerilaisen Inannan varhaiseen laskeutumisrituaaliin sekä laajemman Euraasian laskeutumisarkkityypin perusmuotoihin. Tutkimuksessa ei esitetä väitteitä kielestä, semantiikasta tai symbolien historiallisesta yhteydestä, vaan tarkastellaan puhtaasti spiraalirakenteen dramaturgista ja ikonografista logiikkaa.

Mitä mieltä olitte esityksestä https://dokkarit.fi/video/GRb4Rw1eBL/

Pääargumenttina oli, että pienissä ryhmissä moraali ei tarvitse uskonnollista ankkuria. Eli voisimme sanoa, että yksilö voi olla moraalinen ilman uskontoa, eli ateistit eivät synnynnäisesti ole moraalittomia. Sehän on täysin selvää. Kasvokkain tunnetussa pienessä yhteisössä maine, vastavuoroisuus ja suora empatia riittävät. Mutta heti kun yhteisö kasvaa yli sen, mitä ihminen voi henkilökohtaisesti hahmottaa, niin tämä moraali ei enää skaalaudu samalla tavalla, eli moraali kohtaa mittakaavaongelman. Ja tähän ajatukseen yhtyy moni pätevä ajattelija. Kulttuuri ei pysty säilyttämään moraaliaan ilman uskonnollista perintöä. Siksi esimerkiksi Nietsche aikanaan totesi, että mikäli Jumala kuolee, myös moraalin itsestäänselvyys katoaa. Hän ei missään nimessä tarkoittanut, että ihmisistä välittömästi tulisi moraalittomia, vaan että moraalin perusteet lakkaisivat olemasta yhteisiä – jolloin kulttuuri sirpaloituu.