Miksi yli 11 000 vuotta sitten rakennettuja monumentaalisia rakennelmia haudattiin tarkoituksella?

Kaakkois-Turkin Karahan Tepe kuuluu samaan neoliittiseen kulttuuripiiriin kuuluisan Göbekli Tepen kanssa. Alueelta on löydetty satoja kivipylväitä, T-muotoisia pilareita, peruskallioon kaiverrettuja rakenteita sekä erikoisia antropomorfisia ja eläinaiheisia veistoksia. Käsikirjoituksessa Karahan Tepe näyttäytyy Göbekli Tepen sisarkohteena, joka saattaa olla jopa sitä varhaisempi.

Tässä Myytinkertojien jaksossa sukellamme Karahan Tepen arkeologiseen arvoitukseen ja erityisesti yhteen varhaisen neoliittisen kauden kiinnostavimmista ilmiöistä: rakennusten tarkoitukselliseen hautaamiseen.

Rakennusten hautaaminen ei rajoitu vain Karahan Tepeen. Anatolian neoliittisilta kohteilta tunnetaan useita tarkoituksellisesti peitettyjä rakennelmia, eikä ilmiön merkityksestä ole yksimielisyyttä. Rakennuksia on voitu käsitellä lähes elävinä kokonaisuuksina, joilla oli oma elinkaarensa – rakentaminen, käyttö ja lopulta eräänlainen rituaalinen ”kuolema”. Tämä jää kuitenkin tulkinnaksi, ei ratkaistuksi kysymykseksi.

Karahan Tepen tutkimukset avaavat samalla ikkunan aikaan, jolloin ihmisen suhde rakennettuun ympäristöön näyttää muuttuneen. Rakennukset eivät enää palvelleet ainoastaan asumista, vaan arkkitehtuuriin liittyi uudenlaista symboliikkaa ja erikoiskäyttöä.

Tutustumme myös Karahan Tepen erikoisiin löytöihin. Alueelta tunnetaan esimerkiksi antropomorfinen pilari, jonka käsissä näyttäisi olevan poikkeuksellinen määrä sormia, sekä suoraan peruskallioon liittyvä ihmispään kuva.

Jakso vie meidät samalla Göbekli Tepen maailmaan ja kysymykseen siitä, kuinka kehittyneitä yhteisöjä ihmiset kykenivät muodostamaan jo neoliittisen kauden aamunkoitossa. Göbekli Tepen kaltaiset löydöt muuttivat olennaisesti kuvaa siitä, mihin varhaiset metsästäjä-keräilijäyhteisöt pystyivät monumentaalisen rakentamisen ja sosiaalisen organisoitumisen saralla.