Kun taivas repesi – osa 1 on luento, joka tarkastelee enkelien käsitettä muinaisten tekstien, mytologian ja uskonnollisen symboliikan kautta. Enkelit tunnetaan nykykulttuurissa usein suojelijoina tai jumalallisina sanansaattajina, mutta varhaisissa lähteissä heidän roolinsa on monimutkaisempi ja paikoin ristiriitainen.

Esitys avaa enkelien alkuperää Lähi-idän varhaisissa kulttuureissa ja tarkastelee, kuinka käsitys taivaallisista olennoista kehittyi Mesopotamian, juutalaisen ja myöhemmin kristillisen perinteen kautta. Enkelit eivät olleet pelkästään hyviä tai pahoja olentoja, vaan osa laajempaa kosmista järjestystä, jossa taivas ja maa olivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

Luento käsittelee myös ajatusta taivaallisesta kapinasta – kertomuksista, joissa osa taivaallisista olennoista kapinoi järjestystä vastaan. Tällaiset kertomukset tunnetaan esimerkiksi apokryfikirjoista ja muista muinaisista lähteistä, joissa kuvataan taivaallisten olentojen ja ihmiskunnan välistä suhdetta.

Lisäksi esitys tarkastelee enkelien symbolista merkitystä: ovatko he kirjaimellisia olentoja, mytologisia arkkityyppejä vai tapa kuvata ihmiskunnan yritystä ymmärtää kosmista järjestystä ja tietoisuuden tasoja? Enkelien kuvasto, siivet, valo ja taivaallinen hierarkia kertovat enemmän ihmisen maailmankuvasta kuin yksittäisistä olennoista.

Kun taivas repesi -sarjan ensimmäinen osa avaa laajemman tutkimusmatkan muinaisiin teksteihin ja myytteihin. Se tarkastelee, miten käsitykset taivaasta, jumalista ja enkeleistä ovat muovanneet kulttuurien ajattelua vuosituhansien ajan – ja miten nämä kertomukset vaikuttavat edelleen siihen, miten ymmärrämme maailmankaikkeuden ja oman paikkamme siinä.