Gizan suuri sfinksi on vartioinut Egyptin kuuluisinta pyramidialuetta tuhansien vuosien ajan. Mutta entä jos se ei alun perin ollut yksin?

Tässä Myytinkertojan tutkivassa jaksossa sukellamme yhteen Gizan kiehtovimmista ja samalla kiistanalaisimmista arvoituksista: oliko Gizan tasangolla joskus kaksi suurta sfinksiä?

Ajatus ei synny tyhjästä. Suuren sfinksin etutassujen välissä seisovan farao Thutmosis IV:n Unisteelan yläosassa nähdään kaksi vastakkaisiin suuntiin katsovaa sfinksihahmoa. Kuva on todellinen, mutta sen tulkitseminen kahdeksi Gizan fyysiseksi monumentiksi on aivan toinen kysymys. Käsikirjoituksessa tuodaan esiin, että kyse voi hyvin olla egyptiläiselle kuvakielelle tyypillisestä peilisymmetriasta eikä muinaisesta kartasta.

Silti kahden vartijan ajatus sopii kiinnostavalla tavalla muinaisen Egyptin maailmankuvaan. Aker-jumala kuvattiin kahtena vastakkaisiin suuntiin katsovana leijonana, jotka vartioivat itäistä ja läntistä horisonttia. Egyptiläisessä ajattelussa myös elämä ja kuolema, itä ja länsi sekä Ylä- ja Ala-Egypti muodostivat vastapareja. Sfinksejäkin rakennettiin pareina ja kokonaisina kujanteina.

Mysteerille on vuosien mittaan ehdotettu useita mahdollisia ratkaisuja ja sijainteja. Erityisen kiinnostavaksi kysymys nousi jälleen vuonna 2026, kun italialainen tutkaryhmä esitti SAR-tutkakuviin perustuvan väitteen Gizan hiekan alle kätkeytyvästä toisesta sfinksistä. Ryhmä tulkitsi kuvissa näkyvän muun muassa pään, ihmiskasvot, päähineen, tassut ja rakenteeseen liittyviä kuiluja.

Mutta onko kyseessä todella arkeologinen löytö?

Toistaiseksi ei voida sanoa niin. Käsikirjoituksen faktantarkistuksessa vuoden 2026 SAR-väite luokitellaan vahvistamattomaksi, sillä riippumaton toisto, avoin raakadata ja erillinen vertaisarvioitu tutkimus puuttuvat. Myöskään tekoälyn kuvista antamia prosenttilukuja ei voida sellaisenaan pitää tieteellisinä löytötodennäköisyyksinä.

Jakso kysyykin lopulta suurempaa kysymystä: miten erotamme kiehtovan hypoteesin todellisesta arkeologisesta löydöstä?

Ratkaisu ei synny näyttävimmästä tutkakuvasta vaan avoimesta datasta, riippumattomista mittauksista, eri geofysikaalisten menetelmien vertailusta ja lopulta arkeologisesti valvotusta suorasta tutkimuksesta. Kuten jakson johtopäätös kiteyttää, tällä hetkellä paras vastaus kysymykseen toisesta sfinksistä ei ole kyllä eikä ei – vaan ei vielä.

Jos Gizan hiekasta joskus todella löytyy toinen suuri sfinksi, käsityksemme koko Gizan monumentaalimaisemasta saattaa muuttua. Tunnettu sfinksi katsoisi kohti nousevaa aurinkoa ja sen läntinen vastapari kohti auringonlaskua – kaksi vartijaa, kaksi horisonttia ja pyramidit niiden välissä. Se on kiehtova mahdollisuus, mutta toistaiseksi juuri sitä: mahdollisuus.