Noin 14 kilometriä Gizan pyramideista kaakkoon sijaitseva Saqqaran Serapeum on yksi Egyptin arvoituksellisimmista maanalaisista monumenteista. Tämä valtava käytäväverkosto tunnetaan 24 jättimäisestä graniittisarkofagistaan, joiden paino vaihtelee 60–100 tonnin välillä. Virallisen tulkinnan mukaan kyseessä ovat Apis-härkien hautapaikat, mutta todisteet herättävät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Dokumentti kertoo kuinka kreikkalainen maantieteilijä Strabon kuvasi jo ajanlaskun alussa sfinksien reunustamaa käytävää, joka johti Serapiksen temppeliin. Löytö kuitenkin unohtui vuosisadoiksi, kunnes ranskalainen egyptologi Auguste Mariette otti Strabonin kertomukset vakavasti 1800-luvulla. Kaivausten myötä paljastui massiivinen maanalainen kompleksi, jossa graniittiset sarkofagit lepäsivät symmetrisesti gallerioiden sivuilla.

Ongelma on ilmeinen: yksikään jättimäisistä sarkofageista ei sisältänyt Apis-härkää. Ainoat löydetyt härkien jäännökset sijaitsivat pienemmissä puisissa arkuissa erillisessä tunnelissa. Miksi siis rakentaa lähes sadan tonnin painoisia, mikrometrin tarkkuudella viimeisteltyjä kivirakenteita eläimille, jotka mahtuisivat huomattavasti pienempiin tiloihin?

Rakennustekninen kysymys on vielä suurempi. Sarkofagit on veistetty yhdestä ainoasta graniittilohkareesta, ja niiden kannet painavat jopa 30 tonnia. Ruusugraniitti kuljetettiin satojen kilometrien päästä, ja osa rakenteista on tehty vielä kovemmasta dioriitista. Nykyteknologiallakaan vastaavan tarkkuuden ja mittakaavan toteuttaminen ahtaissa maanalaisissa käytävissä olisi äärimmäisen haastavaa.

Serapeumin aikajana herättää myös epäilyksiä. Vaikka sen rakentaminen liitetään Amenhotep III:n aikaan ja laajennukset Ramses II:n poikaan Khaemwaseen, osa rakenteista vaikuttaa huomattavasti vanhemmilta. Kaiverrukset näyttävät paikoin alkeellisilta verrattuna itse sarkofagien viimeistelyyn, mikä viittaa mahdollisiin myöhempiin lisäyksiin.

Jakso käsittelee myös vaihtoehtoisia hypoteeseja. Yksi niistä liittyy sähkötekniseen teoriaan, jonka mukaan graniitin kvartsikiteet voisivat tuottaa sähkövarausta mekaanisen paineen alla. Voisivatko suljetut sarkofagit olla osa järjestelmää, jossa paine, fermentointi ja kvartsikiteiden ominaisuudet synnyttivät energiaa tai valoilmiöitä? Ilmiö tunnetaan luonnossa esimerkiksi maanjäristysten yhteydessä.

Lisäksi herää kysymys, miksi osa käytävistä on suljettu ja miksi osa alkuperäisistä kartoista on puutteellisia. Auguste Marietten alkuperäiset Serapeumia koskevat dokumentit ovat kadonneet, ja myös merkittäviä löytöjä, kuten kultanaamiolla varustettu muumio, ei enää virallisesti tunnisteta samoin kuin alun perin.

Serapeum on enemmän kuin hauta-alue. Se on tekninen, historiallinen ja symbolinen arvoitus, joka haastaa nykyisen käsityksemme muinaisen Egyptin osaamisesta. Oliko kyse uskonnollisesta rituaalipaikasta, kuninkaallisesta nekropolista vai jostakin, mitä emme vielä osaa nimetä?

Dokumentti avaa Serapeumin historian, arkeologiset löydöt, ristiriidat ja spekulaatiot – ja jättää katsojan pohtimaan, kuinka paljon muinaisesta maailmasta on yhä ymmärtämättä.