Suomen rannikoilta, saaristoista ja metsistä löytyy erikoisia kivirakennelmia, joita kansanperinne kutsuu jatulintarhoiksi. Nämä kivistä rakennetut labyrintit ovat vuosisatojen ajan herättäneet kysymyksiä niiden alkuperästä, tarkoituksesta ja rakentajista.

Tässä luennossa tarkastellaan jatuleihin liittyvää suomalaista kansanperinnettä sekä niitä tarinoita, joissa jättiläiset, muinaiset rakentajat ja kadonneet kansat esiintyvät keskeisessä roolissa. Kansanrunoissa, paikallisissa kertomuksissa ja vanhoissa perinteissä jatulit kuvataan usein poikkeuksellisen suurikokoisina olentoina, jotka hallitsivat maata ennen nykyisiä asukkaita.

Luennossa perehdytään myös jatulintarhoihin, joita tunnetaan erityisesti Suomen rannikkoalueilta. Virallisten selitysten mukaan ne ovat kalastajien rakentamia kivisiä labyrintteja, joiden tarkoituksena oli tuoda onnea kalastukseen tai toimia rituaalisina rakennelmina. Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan pidä asiaa täysin ratkaistuna.

Miksi samankaltaisia kivilabyrintteja esiintyy eri puolilla Pohjolaa? Miksi ne liitettiin juuri jättiläisiin? Ja voiko niiden taustalla olla muisto paljon vanhemmista tapahtumista, jotka ovat säilyneet kansanperinteessä tuhansien vuosien ajan?

Lisäksi luennossa tarkastellaan suomalaisen mytologian jättiläishahmoja, muinaisia paikannimiä, arkeologisia löytöjä sekä kansainvälisiä kertomuksia jättiläisistä. Monet kulttuurit ympäri maailmaa sisältävät tarinoita suurikokoisista ihmisistä tai ihmistä vanhemmista kansoista. Onko kyse universaalista myytistä vai historiallisten muistojen heijastumasta?

Jatulit ovat osa suomalaisen kansanperinteen kiehtovinta kerrostumaa – maailmaa, jossa historia, mytologia ja kansanmuisti kietoutuvat yhteen.

Lopulta kysymys kuuluu:

Keitä jatulit todella olivat – pelkkiä taruhahmoja vai muisto jostakin, joka on ajan myötä unohtunut?