Tarvitsemmeko uskontoja, vai syntyivätkö uskonnolliset järjestelmät vasta myöhemmin jo olemassa olleiden rituaalien ympärille maanviljelyn turvattua arkemme? Tämä luento tarkastelee kysymystä uskonnon synnystä arkeologian, symboliikan ja varhaisten pyhien paikkojen kautta.

Lähtökohtana on havainto, että monet varhaisimmat rituaaliset keskukset, kuten Göbekli Tepe, eivät olleet vakituisia asuinpaikkoja. Ne sijaitsivat alueilla, jotka olivat asumisen kannalta epäkäytännöllisiä: ilman pysyvää vesilähdettä ja arjen infrastruktuuria. Tämä viittaa siihen, että paikat rakennettiin nimenomaan rituaalista käyttöä varten, ei jokapäiväistä elämää varten.

Luennossa tarkastellaan, tuliko uskonto ensin vai syntyikö se rituaalien, symbolisten tekojen ja yhteisöllisten kokoontumisten seurauksena. Taş Tepelerin alueen kohteet, Jerf el Ahmar, Jerikon PPNA-torni sekä Hilazon Tachtitin hautalöydöt osoittavat, että symbolinen ja rituaalinen toiminta edelsi monin paikoin pysyvää maanviljelyä ja kaupunkirakennetta.

Keskiössä ovat symbolit ja merkitykset: pylväät, eläinhahmot, suljetut tilat ja toistuvat rakenteet, jotka viittaavat jaettuun maailmankuvaan ilman kirjoitettua teologiaa. Uskonto näyttäytyy tässä näkökulmassa järjestelmänä, joka kehittyi vasta myöhemmin antamaan pysyvän muodon jo olemassa olleille rituaalisille käytännöille.

Tämä videodokumentti ei pyri vastaamaan kysymykseen normatiivisesti, vaan avaamaan historiallista ja antropologista taustaa sille, miksi uskonnollinen ajattelu on ollut keskeinen osa ihmisyhteisöjä jo ennen sivilisaation syntyä.