Tässä jaksossa tarkastellaan yhtä ihmiskunnan historian keskeisimmistä, mutta usein sivuutetuista ilmiöistä: tiedon kontrollia ja sen vaikutusta sivilisaatioiden kehitykseen.

Jakso lähtee liikkeelle havainnosta, että tieto ei ole koskaan ollut täysin vapaasti saatavilla. Historian aikana kulttuuriperintöä, uskomuksia ja kirjoituksia on järjestelmällisesti tuhottu erityisesti konfliktien ja valloitusten yhteydessä. Tämä ei ole sattumaa, vaan osa vallankäyttöä – keino hallita sitä, mitä ihmiset tietävät ja miten he ajattelevat.

Esimerkkejä löytyy eri aikakausilta: muinaisten kulttuurien tuhoaminen, uskonnolliset murrokset sekä modernit konfliktit, joissa historiallinen tieto ja perinteet pyritään pyyhkimään pois.

Jakso syventyy tämän jälkeen hermeettiseen filosofiaan ja erityisesti Hermeksen ja Asklepioksen väliseen dialogiin, joka kuvaa sivilisaation rappeutumista ja unohtamista. Teksti ennustaa ajan, jolloin pyhä tieto katoaa, ihmiset menettävät yhteyden korkeampiin periaatteisiin ja maailma ajautuu henkiseen pimeyteen.

Tämä ei näyttäydy vain muinaisena kertomuksena, vaan peilinä nykyhetkeen. Mitä tapahtuu yhteiskunnalle, jos sen historiallinen muisti katoaa? Voiko teknologinen kehitys korvata menetetyn ymmärryksen – vai onko kyse syvemmästä kriisistä?

Jakso tarkastelee myös tiedon säilymistä ja uudelleen löytymistä. Nag Hammadin löydöt osoittivat, että osa muinaisesta tiedosta voi säilyä vuosituhansien yli, odottaen hetkeä, jolloin se nousee jälleen esiin.