Auringon geometria viittaa havaittaviin mittasuhteisiin Aurinkokunnan rakenteessa sekä niihin lukuihin, jotka toistuvat yllättävän usein sekä luonnon mittasuhteissa että muinaisissa perinteissä. Tässä luennossa ei kysytä, onko maailma “suunniteltu”, vaan miksi tietyt luvut ja suhteet ovat nousseet keskeisiksi ihmiskunnan historiassa.

Moderni tiede on mitannut Auringon säteen olevan noin 432 000 mailia. Tämä luku herättää huomiota, koska se esiintyy myös muinaisissa aikasykleissä. Intialaisessa perinteessä Kali Yugan pituudeksi on määritelty 432 000 vuotta, ja Dwapara Yuga on sen kaksinkertainen, 864 000 vuotta. Luennossa ei väitetä näiden olevan suoria todisteita muinaisesta tähtitieteellisestä tiedosta, vaan tarkastellaan, miksi samat luvut toistuvat sekä kosmologiassa että mytologiassa.

Keskeinen teema on mittayksiköiden merkitys. Maili ei ole sattumanvarainen yksikkö, vaan perustuu tuhanteen askelpariin. Kun siirrymme metriseen järjestelmään, suhteet säilyvät, mutta numeroihin kytkeytyvä kulttuurinen muisti katoaa. Luento esittää, että muinaisille mittayksiköt eivät olleet vain käytännöllisiä, vaan myös symbolisia.

Kuun ja Maan suhde tarjoaa toisen merkittävän esimerkin. Kuun läpimitta on noin 2160 mailia, ja sen säde 1080 mailia. Luku 108 toistuu lukuisissa perinteissä: rukousnauhoissa, temppeleissä ja kosmologisissa malleissa. Astronomisesti on havaittavissa, että Kuu ja Aurinko ovat tietyissä vaiheissa noin 108 kertaa oman läpimittansa etäisyydellä Maasta. Tämä ei ole täydellinen suhde, mutta riittävän tarkka herättääkseen kysymyksen, miksi juuri tämä luku on saanut niin suuren symbolisen painoarvon.

Luennossa siirrytään geodesiaan, maanmittausoppiin. Maapallo ei ole täydellinen pallo, vaan navoilta hieman litistynyt ja päiväntasaajalta pullistunut. Tämä ero on elämän kannalta ratkaiseva, sillä se vakauttaa planeetan pyörimisliikettä. Modernit satelliittimittaukset ovat mahdollistaneet tarkan käsityksen Maan muodosta, mutta kysymys kuuluu: ymmärsivätkö muinaiset nämä suhteet jo ennen nykyaikaista teknologiaa?

Khufun suuri pyramidi Gizan tasangolla toimii luennossa keskeisenä esimerkkinä. Pyramidi ei ole koristeltu hieroglyfeillä, mutta sen mittasuhteet ovat herättäneet tutkijoiden huomion. Kun pyramidin mittoja verrataan maapallon pohjoisen pallonpuoliskon mittoihin mittakaavassa 1:43200, havaitaan hämmästyttävä vastaavuus. Tämä ei todista tarkoituksellista kartoitusta, mutta osoittaa, että rakennelma sisältää poikkeuksellisen tarkkaa geometriaa.

Luennossa käydään yksityiskohtaisesti läpi pituus- ja leveysasteiden erot sekä se, miten yhden asteen tai minuutin mitta vaihtelee sijainnin mukaan. Näitä tietoja verrataan pyramidin sokkelin ja sivujen mittoihin. Tuloksena syntyy yhteys Maan geodeettisiin ominaisuuksiin, joka ei ole helposti selitettävissä pelkkänä sattumana.

Sama ilmiö toistuu muualla. Ateenan Parthenon ja useat goottilaiset katedraalit on rakennettu mittoihin, jotka vastaavat paikallisia geodeettisia arvoja. Näissä tapauksissa rakennuksen mitat heijastavat Maan mittasuhteita juuri sillä leveyspiirillä, jossa rakennus sijaitsee. Tämä viittaa siihen, että arkkitehtuuri ja maanmittaus olivat tiiviimmin yhteydessä toisiinsa kuin usein oletetaan.

Luennon lopussa tarkastellaan lukujen ja kielen yhteyttä. Ennen erillisiä numeromerkkejä kirjaimet kantoivat numeerisia arvoja. Gematria, kirjainten lukuarvojen tutkimus, osoittaa, että sanat ja luvut olivat osa samaa merkitysjärjestelmää. Näin pyhät luvut eivät olleet irrallisia symboleja, vaan osa kieleen ja ajatteluun sisäänrakennettua rakennetta.

Auringon geometria ei tarjoa lopullisia vastauksia. Se esittää kysymyksen: miksi tietyt luvut, mittasuhteet ja muodot toistuvat sekä luonnossa että ihmisen luomuksissa? Ovatko ne sattumaa, vai kertovatko ne siitä, että ihminen on aina pyrkinyt ymmärtämään maailmaa mittaamalla, mallintamalla ja symboloimalla sitä.

Tämä videodokumentti kutsuu katsojan tarkastelemaan Aurinkokuntaa ja muinaista arkkitehtuuria uudesta näkökulmasta – ei uskomaan, vaan huomaamaan.