Arvohierarkia on näkymätön rakenne, joka ohjaa sekä yksilöiden että yhteiskuntien toimintaa. Se määrittää, mikä koetaan tärkeäksi, minkä puolesta ollaan valmiita uhraamaan ja mitä pidetään hyväksyttävänä. Tässä luennossa arvohierarkiaa tarkastellaan ajurina – voimana, joka ei vain selitä päätöksiä jälkikäteen, vaan ohjaa toimintaa jo ennen tietoista harkintaa.

Jokaisella ihmisellä on arvohierarkia, riippumatta siitä, onko hän sitä koskaan pohtinut. Kun valitsemme työn perheen sijaan, turvallisuuden vapauden sijaan tai totuuden mukavuuden sijaan, teemme arvovalinnan. Nämä valinnat eivät synny tyhjiössä, vaan heijastavat sitä, mikä on hierarkiassa korkeimmalla.

Luennossa korostetaan, että arvohierarkiat eivät ole synnynnäisiä kokonaisuuksia. Ne muotoutuvat biologisten taipumusten, kulttuurin, kasvatuksen ja kokemusten kautta. Lapsi oppii varhain, mitä palkitaan ja mitä rangaistaan. Yhteisö opettaa, mitä pidetään kunniallisena ja mitä häpeällisenä. Näin arvohierarkia rakentuu usein huomaamatta.

Yhteiskunnallisella tasolla arvohierarkiat näkyvät instituutioissa. Lait, koulutusjärjestelmä, talous ja uskonto ilmentävät sitä, mitä yhteiskunta pitää ensisijaisena. Kun turvallisuus nousee ylimmäksi arvoksi, syntyy valvontaa. Kun vapaus korostuu, syntyy hajautusta ja riskejä. Kun tasa-arvo asetetaan korkeimmalle, seurauksena on pyrkimys tasoittaa eroja – joskus yksilöllisyyden kustannuksella.

Luennossa tehdään selkeä ero arvojen ja periaatteiden välillä. Arvot kertovat, mikä on tärkeää. Periaatteet ovat sääntöjä, joilla arvoja pyritään toteuttamaan. Konfliktit syntyvät usein tilanteissa, joissa periaatteet törmäävät, vaikka taustalla olevat arvot olisivat samankaltaisia. Tämä selittää, miksi ihmiset voivat olla syvästi eri mieltä ja silti vilpittömiä.

Erityinen huomio kiinnitetään ideologioihin. Ideologia voidaan ymmärtää jähmettyneenä arvohierarkiana, jossa yksi arvo nostetaan ehdottomaksi ja muut alistetaan sille. Historiassa tämä on näkynyt uskonnollisissa dogmeissa, poliittisissa ääriliikkeissä ja myös teknokraattisessa ajattelussa, jossa tehokkuudesta tulee itseisarvo.

Luennossa tarkastellaan myös yksilön sisäisiä ristiriitoja. Moni kokee uupumusta tai merkityksettömyyttä tilanteessa, jossa oma toiminta on ristiriidassa henkilökohtaisen arvohierarkian kanssa. Kun ihminen joutuu jatkuvasti toimimaan vastoin sitä, mitä pitää tärkeänä, syntyy sisäinen konflikti, joka voi ilmetä stressinä, kyynisyytenä tai vetäytymisenä.

Arvohierarkiat eivät ole pysyviä. Ne voivat muuttua elämän kriiseissä, kuten sairastumisen, menetyksen tai merkittävän onnistumisen myötä. Usein juuri kriisit pakottavat ihmisen kysymään, mikä todella on olennaista. Tässä mielessä arvohierarkia ei ole vain rajoite, vaan myös mahdollisuus kasvuun.

Luennossa sidotaan arvohierarkia laajempaan historialliseen kehykseen. Sivilisaatioiden nousu ja tuho liittyvät usein siihen, millaiset arvot nousevat hallitseviksi. Kun järjestelmä alkaa palvella itseään eikä ihmisiä, arvohierarkia kääntyy päälaelleen. Se, mikä alun perin oli väline, muuttuu päämääräksi.

Arvohierarkia ajurina ei tarjoa ohjetta siihen, mitkä arvot ovat “oikeita”. Sen sijaan se tarjoaa työkalun ymmärtää, miksi ihmiset tekevät näennäisesti irrationaalisia valintoja – ja miksi yhteiskunnalliset konfliktit toistuvat eri aikakausina samanlaisina rakenteina.

Tämä videodokumentti kutsuu katsojan tarkastelemaan omaa arvohierarkiaansa ilman moralismia. Kun ymmärrämme, mikä ohjaa meitä, voimme myös vaikuttaa siihen, mihin suuntaan olemme menossa – yksilöinä ja yhteisöinä.