Tiahuanaco sijaitsee Altiplanon ylängöllä noin 4000 metrin korkeudessa, ja sen arvellaan olleen aikanaan jopa 60 000 asukkaan keskus. Vaikka arkeologinen tutkimus ajoittaa kaupungin kukoistuskauden noin vuosien 300–1000 välille, useat viitteet haastavat tämän käsityksen.

Jo inkat pitivät Tiahuanacoa muinaisena paikkana – niin vanhana, että he uskoivat sen olevan jumalten rakentama. Kun espanjalaiset konkistadorit saapuivat alueelle, he löysivät kaupungin jo raunioina, mikä viittaa siihen, että sen tuho ei liittynyt eurooppalaisten saapumiseen.

Jakso syventyy ajoituksen ristiriitoihin. Radiohiiliajoitukset antavat suhteellisen nuoren iän, mutta arkeoastronomiset tutkimukset – erityisesti Artur Posnanskyn työ – viittaavat mahdollisesti jopa 15 000 vuoden takaiseen alkuperään. Posnanskyn analyysi perustui rakennelmien astronomisiin linjauksiin ja maapallon akselikallistuman muutoksiin.

Lisäksi tarkastellaan kaupungin rakennustekniikkaa. Tiahuanacossa käytetyt massiiviset kivilohkareet, joiden paino voi ylittää 100 tonnia, herättävät kysymyksiä niiden kuljetuksesta ja työstämisestä. Espanjalaiset kronikoitsijat jo 1500-luvulla ihmettelivät, miten tällaiset rakenteet oli voitu toteuttaa.

Jakso käsittelee myös mahdollisia todisteita muinaisista ympäristömuutoksista. Alueelta löytyy viitteitä satamarakenteista, vaikka nykyinen Titicaca-järvi sijaitsee kymmeniä metrejä alempana ja kilometrien päässä. Geologisten arvioiden mukaan tällaiset muutokset voisivat kestää tuhansia vuosia.

Lisäksi jaksossa tarkastellaan symboliikkaa ja taidetta, joka poikkeaa alueen myöhemmistä kulttuureista. Kasvonpiirteet, eläinhahmot ja ikonografia herättävät kysymyksiä mahdollisista kontakteista tai kadonneesta kulttuurista, joka ei sovi nykyisiin historiallisiin malleihin.