Kalevalan Kullervo on yksi suomalaisen mytologian traagisimmista hahmoista. Hänen tarinansa on kertomus kohtalosta, kostosta ja identiteetin murtumisesta. Tässä luennossa esitetään perusteltu kysymys: voisiko Kullervo olla Hamletin esikuva – ei suorana lainana, vaan osana laajempaa indoeurooppalaista ja arktista myyttistä rakennetta, joka toistuu eri kulttuureissa eri muodoissa.

Kullervon tarina Kalevalassa poikkeaa monin tavoin sankarimyyteistä. Hän ei kasva voittajaksi, vaan ajautuu väistämättä tuhoon. Hänen elämänsä määrittyy jo syntymästä lähtien vihollisuuden, orjuuden ja väärintekojen kautta. Kullervon kohtalo ei ole seurausta yksittäisestä virheestä, vaan rakenteellisesta väkivallasta: hän syntyy maailmaan, jossa sovitus ei ole mahdollista.

Hamletin tarina jakaa tämän perusrakenteen. Myös Hamlet on perillinen, jonka maailma on jo valmiiksi rikki. Isän kuolema, äidin uusi avioliitto ja vallan siirtyminen luovat tilanteen, jossa oikeudenmukaisuus ja toiminta joutuvat ristiriitaan. Hamletin kuuluisa kysymys “olla vai ei olla” ei ole filosofinen abstraktio, vaan eksistentiaalinen pakko: miten toimia maailmassa, jossa kaikki vaihtoehdot johtavat vahinkoon?

Luennossa tarkastellaan näitä kahta hahmoa myyttisen arkkityypin kautta. Sekä Kullervo että Hamlet ovat hahmoja, jotka tietävät liikaa ja toimivat liian myöhään. Heidän älykkyytensä ja itsetietoisuutensa eivät vapauta heitä, vaan sitovat heidät entistä tiukemmin kohtaloonsa. Tässä mielessä he edustavat tragedian ydintä: tieto ei tuo pelastusta.

Yhteys ei rajoitu pelkästään teemaan. Hamletin nimen varhaismuoto Amlóði esiintyy pohjoismaisissa lähteissä jo ennen Shakespearea. Amlóði-hahmoon liittyy hulluuden, koston ja älykkyyden teemoja – samaa symbolista kenttää, jossa Kullervo liikkuu. Luennossa pohditaan, miten nämä kertomukset ovat voineet liikkua suullisen perinteen, skandinaavisten tarinoiden ja eurooppalaisen kirjallisuuden kautta.

Elias Lönnrotin rooli Kalevalan kokoajana on tässä yhteydessä keskeinen mutta ei ratkaiseva. Kalevalainen runoperinne oli olemassa kauan ennen Lönnrotia, ja Kullervon tarina kuuluu sen vanhimpaan kerrostumaan. Tämä tekee siitä erityisen kiinnostavan: kyse ei ole 1800-luvun romanttisesta keksinnöstä, vaan syvälle juurtuneesta kertomusrakenteesta.

Luennossa tuodaan esiin myös kosmogoninen alkumuna, joka esiintyy Kalevalassa ja monissa muissa kulttuureissa. Tämä symboli viittaa maailman syntyyn kaaoksesta, mutta myös yksilön syntyyn yhteisön ulkopuolelle. Kullervo on hahmo, joka ei koskaan täysin kuulu yhteisöönsä. Hamlet puolestaan on prinssi, joka on muodollisesti vallan ytimessä mutta psykologisesti eristetty.

Tragedian näkökulmasta molemmat hahmot edustavat murroskohtaa. He elävät maailmassa, jossa vanhat säännöt eivät enää toimi, mutta uusia ei ole vielä syntynyt. Tämä tekee heistä vaarallisia – sekä itselleen että ympäristölleen. Kullervon itsemurha ja Hamletin kuolema eivät ole vain yksilöllisiä tragedioita, vaan merkkejä siitä, että järjestelmä on epäonnistunut.

Luento ei väitä, että Shakespeare olisi lukenut Kalevalaa. Sen sijaan se esittää, että sekä Kullervo että Hamlet nousevat samasta syvärakenteesta: tarinasta, jossa nuori mies joutuu kantamaan edeltävien sukupolvien synnit ja maksamaan niistä hengellään. Tämä rakenne on universaali, mutta sen ilmenemismuodot ovat paikallisia.

Tämä videodokumentti kutsuu katsojan tarkastelemaan Kalevalaa osana eurooppalaista kulttuurihistoriaa, ei sen reunalla. Kullervo ei ole vain suomalainen hahmo – hän on tragedian arkkityyppi, jonka kaiku kuuluu aina Hamletin monologiin asti.