Eedenin puutarha on yksi länsimaisen kulttuurin tunnetuimmista kertomuksista. Usein se ymmärretään yksinomaan raamatullisena tarinana, mutta tämä luento lähestyy aihetta sen alkuperäisten lähteiden kautta. Ennen heprealaista Raamattua Eedenin kaltainen kertomus esiintyi jo paljon vanhemmassa sumerilaisessa kirjallisuudessa.

Sumerilainen kulttuuri syntyi Mesopotamiassa yli viisi tuhatta vuotta sitten. Se oli ensimmäinen tunnettu korkeakulttuuri, joka kehitti kirjoitustaidon, kaupunkihallinnon, lain, astronomian ja järjestelmällisen uskonnon. Sumerilaisten savitauluille tallentamat kertomukset muodostavat pohjan monille myöhemmille Lähi-idän myyteille.

Luennossa tarkastellaan erityisesti nuolenpääkirjoituksilla säilyneitä tekstejä, kuten CBS 8383, CBS 11065 ja CBS 14005, jotka kuvaavat jumalten saapumista Maahan, puutarhan perustamista ja ihmisen roolia tässä järjestelmässä. Näissä teksteissä Eeden ei ole abstrakti paratiisi, vaan konkreettinen, rajattu ja vartioitu alue, jota kutsutaan nimellä Gan – valvottu puutarha.

Sumerilaisessa kertomuksessa jumalat, erityisesti Anunna-jumalat, eivät ole kaikkivoipia. He kärsivät nälästä, sairauksista ja ympäristöongelmista. Puutarha on heille elintärkeä tuotantokeskus, ei symbolinen tila. Ihminen esiintyy aluksi villinä olentona, joka jalostetaan työvoimaksi. Teksteissä käytetty termi à-dam viittaa eläimeen tai laumaan, ei vielä moraaliseen yksilöön.

Keskeinen vastakkainasettelu syntyy kahden jumalhahmon välille. Enlil edustaa järjestystä, valvontaa ja hierarkiaa. Hän vaatii rajoja, aitauksia ja kuria. Enki puolestaan näyttäytyy ihmisten opettajana ja suojelijana. Useissa teksteissä juuri Enki paljastaa ihmiselle kiellettyä tietoa: työkalujen käytön, viljelyn ja käsityötaidon.

Tämä asetelma heijastuu myöhemmin Raamatun kertomukseen. Sumerilaisissa lähteissä ei esiinny käärmettä sellaisenaan, mutta Enki yhdistetään toistuvasti käärmesymboliikkaan. Tieto ei ole hedelmä, vaan työkalu – konkreettinen väline, joka mahdollistaa ihmisen itsenäistymisen. Kun ihminen saa tämän tiedon, hän “näkee itsensä” ja kykenee pukeutumaan, rakentamaan ja järjestämään ympäristöään.

Luento käsittelee myös käännöshistoriaa. Monet varhaiset käännökset, kuten George Bartonin ja Christian O’Brienin työt, ovat jättäneet pois tai lieventäneet kohtia, joissa ihmisen asema näyttäytyy orjamaisena. Myöhemmät assyriologit, kuten Samuel Noah Kramer, tunnistivat näiden käännösten ongelmat, mutta eivät julkaisseet kattavia vaihtoehtoja.

Yksi keskeinen teema on Sumerin kielen erityislaatu. Se ei kuulu mihinkään tunnettuun kielikuntaan. Tämä niin sanottu Sumerian Problem tekee tekstien täydellisestä kääntämisestä käytännössä mahdotonta. Yhdellä merkillä voi olla useita merkityksiä, ja konteksti ratkaisee tulkinnan. Tämä avaa tilaa virheille, mutta myös uusille näkökulmille.

Luennossa esitellään myös arkeologisia ja geneettisiä tutkimuksia, jotka viittaavat maanviljelyn syntyyn Kaakkois-Turkissa, Karaca Dağın alueella – paikassa, joka maantieteellisesti vastaa sumerilaisten kuvaamaa Kharsagia, jumalten puutarhaa. Tigrisin ja Eufratin alkulähteet, varhaisin viljely ja myyttinen puutarha kohtaavat samassa alueessa.

Eedenin salaisuudet eivät tässä luennossa ole todiste yliluonnollisesta interventiosta. Ne ovat kertomus siitä, miten ihminen ymmärsi oman syntynsä, asemansa ja suhteensa valtaan. Sumerilainen puutarha on järjestelmä, jossa tieto on vaarallista ja vapauttavaa yhtä aikaa.

Tämä videodokumentti ei pyri ratkaisemaan ihmiskunnan alkuperää. Sen tarkoitus on näyttää, että Raamatun kertomus ei syntynyt tyhjiössä, vaan on osa paljon vanhempaa perinnettä, jossa jumalat, ihmiset, työ ja tieto kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa.