Haluatko oppia kaukokatsomaan? Tämä luento ei lähde liikkeelle uskomuksista tai väitteistä, vaan historiallisesta ja metodologisesta todellisuudesta. Kaukokatsominen on yksi tutkituimmista mutta väärinymmärretyimmistä ilmiöistä modernin tiedusteluhistorian aikana. Yhdysvaltojen puolustus- ja tiedusteluelimet rahoittivat kaukokatsomiseen liittyviä projekteja yli kahden vuosikymmenen ajan osana niin kutsuttua Stargate-ohjelmaa.

Yksi keskeisimmistä syistä siihen, miksi kaukokatsomista ylipäätään tutkittiin, oli tarve selvittää, onko ilmiössä jotain todellista vai onko kyse pelkästä harhasta. Tätä varten Stargate-projektille perustettiin erillinen scientific oversight committee, jonka tehtävänä oli suhtautua tutkimukseen äärimmäisen skeptisesti ja erotella käyttökelpoinen informaatio virheellisestä tai sattumanvaraisesta aineistosta.

Komiteaan kuului oman alansa huippuja. Sosiaalipsykologian emeritusprofessori Daryl J. Bem tunnetaan erityisesti Self-Perception -teoriastaan, joka käsittelee sitä, miten ihminen muodostaa käsityksen itsestään havainnoimalla omaa käyttäytymistään. Fyysikko Melvin Schwartz, Nobelin palkinnon saanut neutriinotutkija, edusti kovaa luonnontieteellistä näkökulmaa. Lisäksi mukana oli tunnettu psykologian professori Stanfordin vankilakokeesta sekä kiistanalainen psykiatri Louis Jolyon West, joka liitetään MKULTRA-ohjelmaan.

Merkittävää on se, että näistä henkilöistä yksikään ei suoralta kädeltä tuominnut kaukokatsomisen tuloksia hölynpölyksi. Sen sijaan useiden vuosien ja tuhansien kokeiden jälkeen ilmiö pysyi heidänkin näkökulmastaan selittämättömänä mutta ei mitättömänä.

Tämän luennon keskiössä ei kuitenkaan ole historia, vaan tekeminen. Kaukokatsominen ei ole passiivista näkemistä, vaan kurinalainen prosessi, jossa keskeistä on järjestelmän noudattaminen. Menetelmä on suunniteltu minimoimaan analyyttisen mielen häiriöt ja maksimoimaan havaintojen puhtaus.

Ensimmäinen vaihe on ideogrammi. Ideogrammi on paperille piirretty nopea, pakottamaton käden liike. Sen tarkoitus ei ole tuottaa kuvaa kohteesta, vaan toimia siltana tietoisen ja tiedostamattoman havainnon välillä. Ennen piirtämistä kirjataan tehtävän tunniste, oma nimi, päivämäärä ja kellonaika. Tämä ei ole rituaali, vaan keino rauhoittaa mieltä ja ankkuroida toiminta hetkeen.

Ideogrammin jälkeen sitä ei tulkita, vaan kuvaillaan. Viivojen suunta, kaaret, kulmat ja silmukat kirjataan neutraalisti. Tämän jälkeen ideogrammia kosketetaan sormella, jolloin huomio siirtyy aistimuksiin. Tässä vaiheessa määritellään kaksi asiaa: kohteen pääpiirre ja siihen liittyvä tunne. Onko kohde esimerkiksi rakenne, maisema, ihminen tai laite? Onko tunne neutraali, painostava, lämmin tai kylmä?

Vasta tämän jälkeen siirrytään varsinaiseen kohteen kuvailuun. Värit, muodot, koko, lämpötila ja mahdolliset dynaamiset elementit kirjataan ilman tulkintaa. Analyyttisen mielen tuottamat arvaukset tunnistetaan ja erotetaan varsinaisista havainnoista. Lopuksi kohde piirretään – ei taiteellisesti, vaan havainnollisesti.

Tämä luento ei pyydä uskomaan. Se pyytää kokeilemaan. Kaukokatsominen ei ole vastaus, vaan menetelmä, jonka arvo mitataan vain sillä, mitä se tuottaa järjestelmällisesti ja toistettavasti.