Temppeliritarit ja Torinon käärinliina ovat kaksi keskiajan historian arvoituksellisinta ilmiötä. Kun näihin yhdistetään tarot-korttien symboliikka, avautuu laajempi näkymä eurooppalaiseen esoteeriseen perinteeseen, jossa uskonto, filosofia ja valta kietoutuvat toisiinsa. Tässä luennossa näitä teemoja tarkastellaan osana samaa symbolista jatkumoa, ei irrallisina mysteereinä.

Temppeliritarikunta perustettiin 1100-luvulla suojelemaan pyhiinvaeltajia Pyhällä maalla. Vuosikymmenten kuluessa ritarikunnasta kasvoi taloudellinen ja sotilaallinen suurvalta, jolla oli laajat verkostot Euroopassa. Juuri tämä valta teki siitä lopulta epäilyttävän. Vuonna 1307 Ranskan kuningas Filip Kaunis käynnisti pidätykset, jotka johtivat ritarikunnan lakkauttamiseen ja moniin syytöksiin harhaopista, epäjumalanpalvonnasta ja salaisista rituaaleista.

Yksi kuuluisimmista syytöksistä liittyi Baphometiin, temppeliritareiden väitettyyn palvonnan kohteeseen. Historialliset lähteet Baphometista ovat ristiriitaisia, ja luennossa esitetään, että Baphometia ei tule ymmärtää konkreettisena epäjumalana, vaan symbolina. Erään tulkinnan mukaan Baphomet voidaan nähdä viittauksena Sophiaan, viisauteen, joka gnostilaisessa perinteessä edustaa jumalallista ymmärrystä ja tiedon välittäjää.

Tässä yhteydessä tarot-korttien symboliikka nousee keskiöön. Tarot ei syntynyt ennustamisen välineenä, vaan kuvallisena järjestelmänä, joka heijastaa keskiaikaista maailmankuvaa, hyveitä, paheita ja kosmista järjestystä. Useat tarot’n suuret arkanat sisältävät kristillisiä, gnostilaisia ja alkemiallisia symboleja, jotka viittaavat tiedon asteittaiseen avautumiseen.

Luennossa tarkastellaan, voisiko tarot’n kuvasto toimia eräänlaisena visuaalisena koodina – tapana säilyttää ja siirtää symbolista tietoa aikana, jolloin avoin harhaoppi johti vainoihin. Temppeliritarien mahdollinen rooli tällaisen perinteen välittäjinä ei ole todistettu, mutta historiallinen konteksti tekee ajatuksesta ymmärrettävän.

Torinon käärinliina tuo kokonaisuuteen konkreettisen ja kiistanalaisen elementin. Käärinliina on liitetty perinteisesti Jeesuksen hautaliinaan, ja sen historia nousee dokumentoidusti esiin 1300-luvulla Ranskassa, erityisesti de Charneyn suvun yhteydessä. Luennossa käsitellään, miten käärinliina saattoi olla osa temppeliritarien jälkeistä symbolista perintöä tai ainakin samaa kulttuurista jatkumoa.

Käärinliinan kuva – mieshahmo, jonka kasvonpiirteet ja ruumiilliset vammat muistuttavat ristiinnaulitsemista – on herättänyt lukemattomia tieteellisiä ja metafyysisiä tulkintoja. Riippumatta sen autenttisuudesta, käärinliina toimii voimakkaana symbolina kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Se on kuva, joka ei saarnaa, vaan pakottaa katsomaan.

Luennossa pohditaan myös ajoituksia ja historiallisia yhteyksiä: 1300-luvun lopun Eurooppa oli murroksessa, jossa vanhat ritarikunnat olivat kadonneet, mutta niiden symbolinen perintö eli edelleen. Tarot, käärinliina ja temppeliritareihin liitetyt kertomukset voivat edustaa yritystä säilyttää kokonaisvaltainen maailmankuva aikana, jolloin institutionaalinen uskonto yksinkertaistui ja keskitti valtaa.

Tämä videodokumentti ei väitä, että temppeliritarit olisivat salaa luoneet tarot’n tai hallinneet Torinon käärinliinaa, vaan tarkastelee, miten symbolit liikkuvat ajassa. Historia ei koostu vain tapahtumista, vaan myös merkityksistä, joita ihmiset niille antavat.

Temppeliritarit, tarot ja Torinon käärinliina muodostavat yhdessä peilin, josta heijastuu keskiajan ihmisen kysymys: miten tieto, usko ja valta voivat olla yhtä aikaa vaarallisia ja välttämättömiä.