Pyhä arkkitehtuuri on käsite, joka viittaa rakentamiseen, jossa tila ei ole vain käytännöllinen tai esteettinen, vaan merkityksellinen. Tässä luennossa tarkastellaan, miten tietyt symbolit, mittasuhteet ja geometriset rakenteet toistuvat eri aikakausien ja kulttuurien arkkitehtuurissa tavalla, joka viittaa yhteiseen symboliseen perinteeseen.

Luento rakentuu kahden aiemman kokonaisuuden varaan: pyhät luvut ja geometriset muodot. Tässä vaiheessa teoria ruumiillistuu. Symbolit eivät ole enää abstrakteja numeroita tai kaavioita, vaan rakennettuja tiloja, jotka ympäröivät ihmistä ja ohjaavat hänen kokemustaan huomaamatta.

1700- ja 1800-luvuilla eurooppalaiset arkeologit ja tutkijat alkoivat havaita hämmentäviä yhtäläisyyksiä Uuden ja Vanhan mantereen muinaisissa kulttuureissa. Porraspyramidit, typistetyt pyramidit, valeholvit, hieroglyfinen kirjoitus, mumifikaatio ja kultaiset kuolinnaamiot esiintyivät kulttuureissa, joiden ei oletettu olleen missään yhteydessä toisiinsa. Näitä yhtäläisyyksiä ei voitu selittää yksittäisinä sattumina.

Tässä yhteydessä syntyi ajatus kadonneesta äitikulturista, josta eri sivilisaatioiden perinteet olisivat haarautuneet. Tämä ajatus liitettiin usein Atlantikseen, ei todisteena, vaan selittävänä mallina. Myöhemmin arkeologia etääntyi tällaisista kokonaisvaltaisista tulkinnoista, ja samankaltaisuuksien tutkiminen leimautui spekulatiiviseksi. Luento ei pyri palauttamaan tätä teoriaa, vaan osoittamaan, että itse symbolinen jatkuvuus on kiistaton havainto.

Ensimmäinen keskeinen rakenne on triptyykkinen arkkitehtuuri. Triptyykki tarkoittaa kolmen osan muodostamaa kokonaisuutta, jossa keskiosa on hallitseva ja sivuosat sitä täydentäviä. Tämä rakenne esiintyy temppeleissä, porteissa ja seremoniallisissa tiloissa eri puolilla maailmaa. Se heijastaa kolminaisuuden periaatetta, jota voidaan tulkita vastakohtien harmoniana: syntymä–kuolema–uudelleensynty, taivas–maa–ihminen.

Numero kolme ei ole tässä sattumaa. Se esiintyy toistuvasti uskonnoissa ja filosofioissa, ja sen on tulkittu edustavan tasapainoa vastakohtien välillä. Tutkijat, kuten mesoamerikkalaisia kulttuureja tutkinut Mercedes de la Garza, egyptologi Henri Frankfort ja hindulaisuutta analysoinut Steven Rosen, ovat kaikki todenneet, että näiden kulttuurien maailmankuva rakentuu vastakohtien harmoniaan.

Luennossa siirrytään tämän jälkeen nykyaikaiseen kaupunkitilaan. Washington D.C. toimii esimerkkinä siitä, miten muinaiset symbolit ja geometriset periaatteet eivät ole kadonneet, vaan siirtyneet osaksi modernia arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua. Pentagrammit, pyramidit, obeliskit, kuutiot ja aksiaaliset linjaukset eivät ole koristeita, vaan osa tilallista kieltä.

Esimerkiksi Valkoisen talon, Capitol Buildingin, Washington Monumentin ja Jefferson Memorialin välisten etäisyyksien ja kulmien analyysi paljastaa Pythagoraan kolmikoita, pentagrammeja ja ad quadratum -rakenteita. Nämä ovat samoja geometrisia periaatteita, joita käytettiin antiikin temppeleissä ja keskiaikaisissa katedraaleissa.

Erityinen huomio kiinnitetään House of the Temple -rakennukseen, joka toimii skottilaisen riitin päämajana. Rakennus on suunniteltu Halikarnassoksen mausoleumin mukaan ja sisältää runsaasti egyptiläistä symboliikkaa. Sen mitat, pilarien määrä ja rakenteellinen geometria noudattavat selkeästi symbolisia periaatteita, kuten lukua 33 ja neliön ja ympyrän välistä suhdetta.

Luennossa ei esitetä, että nämä rakenteet todistaisivat salaisesta vallasta tai piilotetusta ohjauksesta. Sen sijaan ne nähdään perinteen jatkumona. Symbolit ovat säilyneet, koska niitä on pidetty merkityksellisinä. Ne ovat siirtyneet mysteerikouluista arkkitehtuuriin, taiteeseen ja kaupunkitilaan.

Kuten Viktor Hugo kirjoitti jo vuonna 1829, arkkitehtuuri oli pitkään ihmiskunnan ensisijainen kirjoitusmuoto. Vain opastetut osasivat lukea näitä kivestä rakennettuja kirjoja. Claude Bragdon jatkoi samaa ajatusta toteamalla, että keskiajan katedraalirakentajat välittivät arkkitehtuurin kautta osia salaisesta opista.

Luento päättyy laajempaan pohdintaan: ovatko nämä symbolit vain menneisyyden jäänteitä, vai kertovatko ne jotakin ihmisen perustavasta tarpeesta ymmärtää paikkaansa maailmankaikkeudessa? Pyhä arkkitehtuuri ei pakota vastaukseen. Se pyytää katsomaan.