Odysseus Pohjolassa on kysymys, joka haastaa vakiintuneen käsityksen Homeroksen eeposten maantieteestä. Tässä luennossa Odysseuksen matkoja tarkastellaan uusista näkökulmista, yhdistäen arkeologista tutkimusta, ilmastohistoriaa, kielitiedettä ja mytologiaa. Keskiöön nousee Doggerland – jääkauden jälkeinen, nykyisin Pohjanmeren alle jäänyt laaja maa-alue – sekä sen mahdollinen rooli pohjoiseurooppalaisen kulttuurin ja tiedon leviämisessä.

Doggerland löydettiin 1900-luvun alussa sattumalta, kun Pohjanmerellä kalastaneet troolarit nostivat merenpohjasta mesoliittisia esineitä, kuten luusta veistettyjä harppuunoita. Myöhemmät siitepöly- ja sedimenttianalyysit osoittivat, että nämä löydöt olivat peräisin makean veden ympäristöstä, joka oli aikoinaan tiheästi asuttu. Doggerland ei ollut syrjäinen seutu, vaan yksi Euroopan rikkaimmista metsästäjä-keräilijöiden elinympäristöistä, jota asuttivat ensin neandertalilaiset ja myöhemmin nykyihmiset.

Luennossa esitetään, että Doggerlandin kaltaisen alueen katoaminen jääkauden jälkeisten merenpinnan nousujen ja Storegga-tsunamien seurauksena saattoi aiheuttaa laajoja muuttoliikkeitä Pohjois-Euroopasta etelään. Näiden muuttoliikkeiden mukana saattoi siirtyä myös suullista perinnettä, myyttejä ja maailmankuvia.

Tässä kontekstissa tarkastellaan Homeroksen eepoksia. Odysseia ja Ilias kuvaavat paikkoja, ilmastoja ja maantieteellisiä yksityiskohtia, jotka istuvat monin paikoin huonosti Välimeren todellisuuteen. Jo antiikin aikana Strabon kiinnitti huomiota näihin ristiriitoihin. Myöhemmin italialainen tutkija Felice Vinci on esittänyt, että eeposten tapahtumat sijoittuvatkin alkujaan Pohjois-Eurooppaan, erityisesti Itämeren ja Skandinavian alueelle.

Luennossa käydään läpi Vincin keskeisiä argumentteja: Ogygian sijainti Pohjois-Atlantilla, Scherian mahdollinen yhteys Norjan rannikkoon, sekä Homeroksen kuvaamat laivat, ilmasto ja yötaistelut, jotka sopivat paremmin pohjoisiin olosuhteisiin kuin Välimerelle. Myös kielitieteelliset havainnot, kuten muinaiskreikan substraatti ja pohjoiseurooppalaisten paikannimien yhtäläisyydet, nousevat tarkasteluun.

Erityisen kiinnostava on myyttien ja kansanperinteen vertailu. Suomen ja Itämeren alueen tarinat Lintukodosta, kääpiöistä ja lintujen talvehtimisesta muistuttavat hämmästyttävällä tavalla Homeroksen kuvauksia. Samoin jatulintarhat, valkyyriat ja ilmastokuvaukset luovat siltoja pohjoisen ja etelän perinteiden välille.

Luento ei väitä, että Odysseia olisi “todistettavasti” tapahtunut Pohjolassa, vaan kysyy, onko mahdollista, että eepokset heijastavat paljon vanhempaa, pohjoista perinnettä, joka on myöhemmin sijoitettu Välimeren maailmaan. Doggerland toimii tässä ajattelussa kadonneena välittäjäalueena – muistona ajasta, jolloin Pohjois-Eurooppa saattoi olla kulttuurisesti ja ekologisesti keskeinen alue.

Tämä videodokumentti kutsuu katsojan tarkastelemaan Homerosta, Odysseusta ja Euroopan varhaishistoriaa avoimin mutta kriittisin silmin, pohtien, kuinka paljon menneisyydestä on yhä merenpinnan alla – sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti.