Oera Linda näki päivänvalon 1867 kun Cornelis over de Linden luovutti teoksen kirjastolle Alankomaissa. Hän kertoi, että oli perinyt sen isoisältään, joka puolestaan oli perinyt sen tädiltään, ja teos oli kulkenut heidän suvussaan useiden sukupolvien ajan.

Kyseisestä kirjastosta teos päätyi tutkija Eelco Verwijsin käsiin, joka tutki käsikirjoituksen perusteellisesti ja vahvisti sen autenttisuuden. Mutta, on ehkä hieman askarruttavaa, että myöhemmin Verwijs perui lausuntonsa. Tämän spekuloitiin johtuneen siitä, että Verwijs pyrki pelastamaan oman akateemisen uransa.

Teos jatkoi matkaansa ja päätyi Frisian-seuran eräälle merkittävälle henkilölle. Jan Ottemalle. Hänestä tuli teoksen ensimmäinen kääntäjä sekä julkaisija vuonna 1872.

Ottema lausui teoksesta näin.

”Meidän täytynee hyväksyä, että tämä käsikirjoitus, josta ensimmäinen osa on luotu ennen vuotta 600 eaa, on vanhin eurooppalainen kirjallinen tuotos sitten Homeroksen ja Hesiodoksen. Teoksesta löydämme muinaisen kansan, joka hallitsi yhteiskunnallisen kehityksen teollisuuden, navigaation, kaupankäynnin, kirjallisuuden sekä puhtaiden, korkealaatuisten uskonnollisten ajatusten suhteen. Kansan, kenen olemassaolosta emme osanneet edes spekuloida.”

Teos synnytti saman tien suuren ristiriitaisen keskustelun, johtaen teosta intohimoisesti puolustaviin ja yhtä lailla sen kieltäviin osapuoliin. Tilanne kärjistyi ehkä senkin takia, että se näki julkisuuden hetkenä, jolloin koko Eurooppa pyrki ymmärtämään omia juuriaan sekä selkeyttämään omaa historiallista polkuaan.